Tämä sivu yhä työn alla, kuvat puuttuu.
45 vuotta jalkapalloa Granissa
Nykyisen GrIFK:n jalkapallojaoston perustaja oli Karl-Erik Sundell joka käynnisti
toiminnan keväällä 1963. Toinen innoittaja oli vahvasti jalkapallotaustainen urheilu-
kentän vahtimestari Pentti Timonen.
Jalkapalloa oli toki pelattu seurassa aikaisemminkin sekä 30- että 40-luvulla mutta toiminta oli molemmilla kerroilla hiipunut nopeasti. 50-luvun alussa valmistunut hieno
nurmipintainen keskuskenttä kuitenkin paransi merkittävästi lajin edellytyksiä.
Nykyisen kaupungintalon kohdalla sijainnut hiekkakenttä oli sitä ennen toiminut peli-
kenttänä. Myös ruotsinkielisen koulun oppilaskodilla oli oma pieni kenttänsä.
Keväällä 1963 toiminta pääsi vauhtiin ja sarjoihin ilmoitettiin kaksi joukkuetta, A- ja D-
juniorit, joista valitettavasti vain jälkimmäinen pelasi sarjansa loppuun. Kenttäpulan takia kevään harjoitukset pidettiin luonnonniityllä nykyisen kirjaston takana.
Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin keskusurheilukentällä 9.5.1963 jolloin D-juniorit
seuraavalla joukkueella voittivat Helsingin Palloseuran numeroin 2-1:
Kuva 1
Ylärivi vas.: Risto Varjamo, Mr X, Paavo Velten, Mårten Snabb, Georg-Erik Grotenfeldt,
Jouni Nyman, Hannu Tarkkonen.
Alarivi vas.: Jussi Kari, Seppo Tarkkonen, Harri Timonen, Jarmo Apaja, Östen Schau-
man, Claes-Göran Ollberg.
Valmentajana toimi Karl-Erik Sundell.
Pelipaidat oli lainattu jääkiekkojaostolta ja kuten kuvasta voi todeta oli nappulakengät vielä pannassa tässä ikäluokassa.
Joukkue sijoittui seitsemän joukkueen sarjassa neljänneksi.
Seuraavana vuonna, 1964, oli jälleen kaksi joukkuetta tulessa. C-juniorit ylsivät neljän-
neksi omassa sarjassan jossa taakse jäivät m.m. Leppävaaran Pallo, Pitäjänmäen Tarmo
ja Kilo IF. Valmentajana toimi edelleen Karl-Erik Sundell joka toimi nyt myös virallises-
tikin perustetun jaoston puheenjohtajana.
Uudella edustusjoukkueella sen sijaan meni huonommin. Granin edelle Helsingin piirin alimmassa sarjassa (IV luokka) sijouttuivat m.m. sellaiset jalkapallosuuruudet kuin Makkabi, US-44, Höpli, Kierre, FToive, RuiK ja Zoom. Lopullinen sijoitus joukkueella oli yhdeksäs ja kuvaavaa oli että joukkue sai 12 ottelussa aikaiseksi vain 10 maalia.
Vuosi 1965 oli C-junioreilla erinomainen ja joukkue sijoittui sarjassaan Tapion Hongan
jälkeen toiseksi.
Edustusjoukkue jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi, eli siis ei menestystä.
Kauteen 1966 seura lähti kahdella miesten joukkueella taktisista syistä jotta toinen jouk-
kueista nostettaisiin sarjaa ylemmäksi, niin kuin myöskin kävi. Tulokset kuitenkin mo-
lemmilla joukkueilla vaatimattomat kuten myös B- ja D-junioreilla.
Suuri muuttoliike Kauniaisiin 60-luvun puolessavälissä johti toiminnan voimakkaaseen
laajenemiseen ja kauteen 1967 lähdettiin jo edustusjoukkueen lisäksi kolmella juniori-
joukkueella.
Myös Granin oma nappulaliiga aloitti toimintansa.
Vuosi oli edustusjoukkueen ehkä heikoin kautta aikain. Sarjassa joukkue jäi viimeiseksi
(tehtyjä maaleja 14 ottelussa 7) ja Suomen Cupissakin tuli lähtöpassit heti ensimmäisellä
kierroksella.
Viitteitä paremmasta tulevaisuudesta nähtiin jo seuraavana vuonna, 1968, kun edustus-
joukkue sijoittui kolmanneksi, B-juniorit ylsivät pokaali-sarjaan ja C- ja D-juniorit olivat
Tapion Hongan jälkeen kakkosia omissa sarjoissaan.
Ikämiehetkin olivat ensimmäistä kertaa sarjapeleissä mukana.
1969 oli suurten muutosten aikaa. Carl-Wilhelm Rosenlew oli uusi jaoston puheenjohtaja,
Ove H Rehn uusi edustusjoukkueen joukkueenjohtaja ja Kurre Eklund uusi pelaajaval-
mentaja. Tulosta syntyi heti, joukkue voitti ylivoimaisesti sarjansa ja sittemmin myös
piirin mestaruuden, seuran ensimmäisen.
Kausi oli myös A- ja B-junioreilla erinomainen.
1970 oli seuraavan sarjanousun paikka. Joukkuetta vahvistettiin entisillä mestauussarja-
pelaajilla Leffe Mattsonilla ja Ilkka Hailalla (molemmat ex-Kiffen) joista Leffe myös val-
mensi joukkuetta. GrIFK voitti kakkosluokan piirinmestaruuden ja myös IV divisioonan
karsintasarjan ja siten joukkue nousi ensimmäistä kertaa Suomen Palloliiton sarjoihin.
Menestys sai jatkoa vuonna 1971. Edelleen vahvistunut joukkue voitti IV divisioonan ja
nousi kolmoseen.
Suomen Cupissakin GrIFK hävisi HJK:lle vasta jatkoajan jälkeen joten tulevaisuus näytti valoisalta. Kun vielä piirin finaalissa Tapion Honka kaatui 2-1 oli kausi lähes täydellinen.
Piirin sarjoissa Grania edusti jo yhdeksän joukkuetta joten määrällisestikin toiminta rupe-
si olemaan uomissaan.
Nyt ei kehitystä pysäyttänyt enää mikään. Ove Rehnin johdolla ja Leffe Mattssonin val-
mennuksessa edustusjoukkue nousi kakkoseen vahvistuneella joukkueella jossa esiintyi-
vät m.m. John Cole, Kim Strömberg, Aimo Hämäläinen ja Gary Sundberg HIFK:sta ja
Juhani Salo Kiffenistä. Myös Hongasta tulleet Kari Kallio ja Bo-Erik Tötterman olivat selkeitä vahvistuksia.
Joukkue oli erinomainen sekoitus vanhaa ja nuorta kun jo mainittujen veteraanipelaajien
rinnalla pelasivat seuran omat juniorikasvatit Paavo Velten, Fiffi Ollberg ja Jorma Öster-
holm.
Piirin mestaruuden voittivat 1972 sekä edustus- että reservijoukkue.
Juniorijalkapallo haki vielä tasoaan.
Kuva 2
1972 nousujoukkue kuvattuna Hangossa
Ylärivi vas.: Leif Mattsson, Ove Rehn, Risto Saari, John Cole, Kari Kallio, Aimo Hämä-
läinen, Bo-Erik Tötterman, Markus Sell, Gary Sundberg, Peter Granqvist, Jorma Öster-
holm, Juhani Salo, Matti Lindholm.
Alarivi vas.: Fiffi Ollberg, Heimo Lajunen, Kim Strömberg, Kari Nikulainen, Reijo Viippola, Paavo Velten.
Vuonna 1973 Grani oli siis ensimmäistä kertaa II-divisioonassa. Ove Rehn oli toista kautta sekä jaoston puheenjohtaja että edustusjoukkueen joukkueenjohtaja. Kurre Eklund
palasi Porvoosta valmentajaksi ja vahvistuksiksi hankittiin kaksi maajoukkueessakin
pelannutta, Stig-Göran Eriksson ja Torbjörn Wiik. Onnistuneita hankintoja kaikki ja kun
vielä sekä Aimo Hämäläinen että Paavo Velten pommittivat 12 maalia mieheen oli hyvä tulos taattu. Kuudes sija oli mainio saavutus ensikertalaiselta joka kaiken lisäksi joutui
pelaamaan koti-ottelunsa evakossa Helsingin Pallokentällä kun Kauniaisten keskuskentän
nurmi uusittiin.
Bo-Erik Wiberg korvasi Suomen Palloliiton puheenjohtajaksi valitun Ove Rehnin jaoston
puheenjohtajana mutta joukkueen johto ja valmennus säilyi entisissä käsissä.
Kurre Eklund halusi kolme vahvistusta, nuoret Kai Haaskivi (HJK) ja Martti Holopainen
(Honka) sekä Kiffenistä kokeneen Timo Toivosen ja sai kaikki haluamansa joista varsin-
kin kaksi ensin mainittua onnistuivat erinomaisesti.
Lopputulos oli neljäs sija kakkosen itälohkossa. Aimo Hämäläinen (13) ja Kai Haaskivi
(9) olivat parhaat maalintekijät.
Muutakin tapahtui jalkapallointamalla 1974. Syksyllä reservijoukkueen pelaajat päättivät
perustaa uuden seuran, Team Granin, mikä mahdollistaisi myös heille nousumahdollisuu-
det sarjasysteemissä.
Vuoden 1975 uusi valmentaja, Kalle Ström, ei saanut parasta mahdollista alkua pitkälle
uralleen Granin jalkapallossa. Joukkue heikentyi merkittävästi kun edellisvuoden vahvis-
tukset Haaskivi ja Holopainen siirtyivät HJK:hon ja Stigu Eriksson piti välivuotta.
Uudet pelaajat, Jari Koskela, Jorma Salmela ja Reijo Aholainen eivät ollet kakkosen
tasoisia pelimiehiä ja joukkue jäi kahdenneksitoista ja putosi kolmoseen.
Positiivista granilaisittain oli kuitenkin nuorten Jan Selinin ja Kenneth Nymanin mukana-
olo edustusjoukkueessa.
Myös naisjalkapallo otti ensiaskeliaan Kauniaisissa Elisabeth Rehnin johdolla.
Team Grani aloitti nousunsa kohti Palloliiton sarjoja nousemalla viidenteen divisioonaan.
GrIFK:n käynti kolmosessa jäi kuitenkin yksivuotiseksi. Kalle Ström pystyi viemään
joukkueensa sarjavoitton ja siten takaisin kakkoseen. Jan Selin, Kenneth Nyman, Stig-
Göran Eriksson, Fiffi Ollberg, Paavo Velten ja uusi Jukka Somerharju muodostivat
sellaisen rungon että hyviä tuloksia oli jatkossakin luvassa. Myös Ove Rehnin paluu
joukkueenjohtajaksi oli merkittävä.
Suomen Cupissa Grani kohtasi jälleen HJK:n joka taas tarvitsi jatkoajan IFK:n kukista-
miseen.
Piirin sarjoissa Granista pelasi edari, ikämiehet, naiset ja viisi juniorijoukkuetta. Myös
nappulatoiminta oli voimissaan.
Team Grani nousi nyt jo neloseen.
Kaudesta 1977 tuli historiallinen kun joukkue Kalle Strömin johdolla onnistui nousemaan
ykköseen. Pelaajahankinnat onnistuvat nappiin kun Östen Brännäs, Jorma Ukkola, Hannu
Saarelainen ja Lassi Kuosmanen osoittautuivat kaikki selkeiksi vahvistuksiksi. Paavo Veltenin pitäessä välivuotta vahvistukset olivatkin tarpeen.
Jukka Somerharju teki 16 maalia ja Hannu Saarelaisen debyyttikausi tuotti 7 osumaa.
Kun vielä 5 viimeisessä ottelussa Granin maalia vartioi loistavasti Ruotsin maajoukkueen
entinen maalivahti Sven-Gunnar Larsson, joka Ove Rehnin hyvillä suhteilla saatiin pika-
komennuksella hätiin kun Jan Selin loukkasi polvensa, niin nousu varmistui turvallisesti.
Kuva 3
Sven-Gunnar Larsson tositoimissa ratkaisuottelussa keskuskentällä 2.10.1977
Kausi 1978 sujui ykkösessä mainiosti. Kalle Ström jatkoi valmentajana ja joukkuetta vah-
vistettiin järkevästi HyPS:in Anssi Syrjäsellä, Heikki Laiholla ja Ponnistuksen Jukka Lassilalla jotka heti löysivät roolinsa joukkueessa. Omia juniorikasvatteja joukkueessa oli
jo 8 joten siinäkin suhteessa suuntaus oli oikea.
Lopullinen sarjasijoitus oli kahdeksas ja parhaina maalareina kunnostautuivat Hannu
Saarelainen (9) ja Paavo Velten (6).
Joukkueen kannattajat perustivat Grani Supporters´ Club nimisen yhdistyksen joka järjesti kannattajamatkoja kaikkiin edustusjoukkueen vierasotteluihin. Yhdistys oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja se keräsi jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kiitettävät 139 jäsentä.
Grani Supporters´ Club logo
Kautta 1979 valmisteltiin huolella. Kalle Ström jäi pitämään välivuotta valmennuksesta ja hänen tilalleen Granin johtoryhmä Markus Sellin johdolla sai pestattua silloin vielä
enemmän entisenä maajoukkuepelaajana tunnetun Martti Kuuselan joukkueen peräsi-
meen. Kuusela, jonka valmennuksen painopisteenä oli pallollisen taidon kehittäminen, osoittautui juuri oikeaksi valinnaksi Granin nuoren joukkueen vetäjäksi.
Vahvistuksiksi joukkue sai kaksi nuorten maajoukkueen lupausta, Pasi Jaakonsaaren
HJK:sta ja Jyrki Maisonlahden HyPS:stä. Omien junioreiden osuus oli myös edelleen kasvussa, nyt jo lähes 50%.
Huhtikuun alussa joukkue kävi viikon mittaisella valmistautumisleirillä Hollannissa ja muutenkin valmistautuminen kauteen oli huolellista. Harjoitusvastustajana toimi m.m.
Suomen Olympiajoukkue.
Ykkösessä joukkue ylsi viidenneksi ja pääsi syksyllä uusintaottelun (GBK) kautta SM-
karsintasarjaan. Maaliahneet Pasi Jaakonsaari (17) ja Hannu Saarelainen (9) muodostivat
vaikeasti pysäytettävän kärkiparin ja muutenkin joukkue oli Granin parhaita (ellei jopa
paras) kautta aikain. Hienon kesän huippuhetkiin kuului myös englantilaisen liigaseura
Leicester Cityn vierailu Kauniaisten keskuskentällä. Kuuluisan skotti-managerin, Jock Wallacen, luotsaama Leicester voitti ottelun niukasti 1-0 ja maksaneita katsojia oli paikalla ennätykselliset 1512.
Myös B-juniorit pelasivat hienon kauden joka päättyi seuran ensimmäiseen piirinmesta-
ruuteen junioritasolla.
Team Grani täydensi mainiota kautta nousemalla kolmoseen lähes täysin granilaisin voimin.
Kuriositeettina voidaan myös mainita että Seppo ”Nitti” Nuuttila toimi GrIFK:n toimitusjohtajana lyhyen jakson kaudella 1979. Homma ei kuitenkaan toiminut.
Valitettavasti Martti Kuusela siirtyi HJK:n valmentajaksi ja vei mukanaan maalitykki
Pasi Jaakonsaaren. Kun vielä Grani-ikoni ja yleisön suursuosikki Paavo Velten päätti
lopettaa pelaajauransa ei uusi valmentajakaksikko Kalle Ström / Össe Brännäs saanut
parhaita edellytyksiä kaudelle 1980.
Menetettyjen pelaajien korvaajiksi saadut Juha-Pekka Närhi ja Kalevi Oja (molemmat
poikien maajoukkuemiehiä) eivät olleet aivan edeltäjiensä tasolla ja kaudesta tuli vaikea.
Kymmenes sija alkusarjassa ja joutuminen alempaan loppusarjaan josta kauden päätteeksi putoaminen kakkoseen..
Uusi sarjaottelujen yleisöennätys näki kuitenkin päivänvalon kun GrIFK – Jaro-ottelua
seurasi 779 maksanutta katsojaa.
Uutta nousua haettiin uuden valmentajan opein kun Matti Keisalo tarttui ruoriin. Kalle
Ström siirtyi Team Granin valmentajaksi ja myös IFK:n monivuotinen tukipilari Fiffi
Ollberg otti suunnakseen Teamin.
Pelaajahankinnoissa onnistuttiin vaihteeksi oivallisesti kun sekä HyPS:n Jyri Väisänen
että Ruotsista paluun tehnyt Tom Källström onnistuivat. Jyri Väisäsen (15) ja Hannu
Saarelaisen (9) maaleilla joukkue voitti kakkosen lohkonsa ja nousi takaisin ykköseen.
A-juniorit voittivat piirin mestaruuden joten myös junioripuolella syntyi tulosta.
Kun vielä uusi puheenjohtaja Veikko Vartio yhdessä hienon tukiryhmän (FC Grani)
kanssa saneerasivat talouden kuntoon kaikki näytti hyvältä tulevia satsauksia varten.
Team Grani nousi Kalle Strömin johdolla takaisin kolmoseen jännittävien karsintojen
jälkeen.
Uusi jalkapalloseura, Grani Rowdies, perustettiin myös Kauniaisiin 1981.
Kaudessa 1982 oli katastrofin ainekset. Heikki Laiho ja Jape Maisonlahti siirtyivät Lahteen ja J-P Närhi takaisin Lohjalle. Uusia vastaavia vahvistuksia ei tuntunut löytyvän.
Ex-ammattilainen Arto Tolsakin oli tulossa mutta paluu jäi yksiin harjoituksiin.
Kaikki viittasi putoamiseen kunnes kevätkierroksen jälkeen päädyttiin valmentajan vaih-
toon. Taktinen guru Össe Brännäs korvasi Matti Keisalon ja kaksi kesken kauden mukaan
tullutta kovan luokan vahvistusta käänsivät kurssin. Pekka Kaartinen vahvisti keskikent-
tää ja Granin kaikkien aikojen paras brittivahvistus Paul Culpin kärkeä. Culpin olikin
Hannu Saarelaisen ohella Granin paras maalintekijä 8 osumallaan ja sarjapaikka pystyt-
tiin varmistamaan syksyn loppusarjassa. Källström-Saarelainen-Kaartinen-Culpin olikin
nelikko joka olisi pitänyt joukkueen kuin joukkueen ykkösessä.
Sekä A- että B-juniorit voittivat piirin mestaruudet joten täydennystäkin edustusjouk-
kueeseen oli tulossa.
Naisten jalkapallo loppui valitettavasti Kauniaisissa tähän kauteen.
1983 oli onnistunut kausi edustusjoukkueelle. Össe Brännäs / Bosse Tötterman jatkoivat
valmentajina. Pelaajarunko edellisvuodelta pysyi hyvin koossa ja 5 viime vuoden A-juni-
oria nostettiin mukaan (m.m. Jari Vanhala). Paul Culpin oli nyt mukana alusta alkaen ja
myös Pekka Kaartista odottettiin kotiin USA:sta kesällä.
Loppusijoitus runkosarjassa oli kuudes ja alemmassa loppusarjassa toinen. Culpin ja Saarelainen olivat taas tutun tehokkaita kärjessä, 12 ja 6 maalia. Nuorista Jari Vanhala ilahdutti neljällä maalillaan.
Östen Brännäs jättäytyi työkiireiden vuoksi pois valmennustehtävistä ja valmennusvastuu siirtyi parivaljakolle Matti Aarni – Timo Lounio. Aarni ei kuitenkaan ollut tehtäviensä tasalla ja sai jo aikaisessa vaiheessa lähtöpassit.
Lounio sai joukkueeseensa yhden kovan kotimaisen vahvistuksen, Arto Keisalon, joka heti ensimmäisellä kaudellaan laukoi 10 maalia.
Edellisvuosien tehobritti Paul Culpin toi nyt mukanaan Leicesteristä Richard Hillin joka osoittautui ihan kaverinsa veroiseksi pelimieheksi. Molemmat britit tekivät sittemmin hienot urat kotimaassaan. Culpin taitaa muuten edelleenkin omistaa Conference-liigan
yhden kauden maaliennätyksen (41 maalia kaudella 83/84).
Granin loppusijoitus ykkösessä 1984 oli tyydyttävä seitsemäs sija jonka arvoa entisestään
nostaa 50% osuus omia juniorikasvatteja.
.
Kuva 4
Edustusjoukkue 1984:
Ylh. vas.: Matti Aarni, Hannu Suutarinen, Anssi Norovirta, Paul Culpin, Arto Keisalo, Richard Hill, Bo-Erik Engman, Sam Hindrén, Jaakko Toivanen, Jarmo Bäckman, Keijo
Pietarinen, Timo Lounio.
Alh. vas.: Teppo Berg, Tom Källström, Kenneth Nyman, Hannu Saarelainen, Leo Liuk-
konen, Jan Selin, Jari Vanhala, Pertti Ruuhijärvi, Tomas Lönnberg, Vesa Kivilahti, Juha
Lehtonen.
A-juniorit voittivat taas kerran piirin mestaruuden, nyt Nalle Lundqvistin valmennukses-
sa.
Team Grani vuorostaan menestyi Suomen Cupissa pudottamalla ensin 3. kierroksella kakkosen Hongan ja 4. kierroksella pelkistä maajoukkuepelaajista koostuneen TPS:n mestaruussarjajoukkueen jatkoajan ja rangaistuspotkujen jälkeen.
Jukka Erävuori korvasi Veikko Vartion jaoston puheenjohtajana ja valmentaja Lounio sai avukseen Jan-Henrik Janérin. Lounio sai kuitenkin lähteä jo toukokuussa ja Janér nousi ykköseksi apunaan Tom Källström.
Ari Tiittasesta tuli edustusjoukkueen huoltaja.
Pelaajavahvistukset, Jouni Alen (TPS), Timo Tepsell (KPS) ja Jarmo Vierikko (HJK), eivät olleet ykköseen riittäviä ja kun vielä vuoden 1985 brittivahvistus Stephen Saxby ei
ollut edeltäjiensä veroinen oli viimeinen sija ja putoaminen kakkoseen tosiasia.
Kauteen 1986 lähdettiin uudella valmennustiimillä. Kokematon parivaljakko Ari Tiitta-
nen/Jan Selin jakoi valmennusvastuun hyvällä menestyksellä.
Pelaajapuolta vahvistettiin nousu mielessä m.m. Maisonlahden veljeksillä, Petteri Korka-
lalla ja Pekka Kaartisella.
Ja nousu myös toteutui Granin voittaessa kakkosen itälohkon.
Maalivahti Petteri Korkalan kausi oli sen verran onnistunut että hänet myytiin kauden jälkeen ammattilaisseura Roda JC:n riveihin Hollantiin.
Vuosi 1987 oli tuloksellisesti Granin historian toistaiseksi paras. Ari Tiittanen jatkoi valmentajana ja kaikki nousijajoukkueen runkopelaajatkin olivat edelleen mukana.
Brittimaalivahti Jeff Wood korvasi Hollantiin lähteneen Petter Korkalan maalinsuulla ja kenttämiehitystä vahvistivat Matti Hannuksela ja Jarmo Eloranta. Ryhmä oli kaikin puo-
lin toimiva ja loppusijoitus I-divisioonassa oli toinen mikä tarkoitti pääsyä karsimaan paikasta mestaruussarjassa.
Jari Vanhala pommitti 13 maalia ja oli monen seuran kiinnostuksen kohteena.
Uusi upea sarjaottelujen yleisöennätys, 1242 maksanutta, kirjattiin GrIFK-KontU-ottelussa mutta parempaa oli vielä tulossa.
Karsinnassa vastustajaksi asettui Kemin Palloseura, joka ennätysyleisön (1866) edessä kuitenkin valitettavasti osoittautui fyysisesti liian vahvaksi voittaen 2-0. Toinen osaotte-
lu päättyi Kemissä kotijoukkueen voittoon 5-2. Hieno kausi ja upea kokemus kuitenkin
kaikenkaikkiaan.
Huolestuttavaa oli kuitenkin se että joukkueessa oli enää kaksi omaa juniorikasvattia, Jari
Vanhala ja Robert Wahlstedt.
A-juniorit täydensivät hyvää kautta voittamalla piirin mestaruuden Christian Strömin val-
mennuksessa.
Kauden jälkeen Crisu korvasi isänsä Kalle Strömin Team Granin valmentajana III-divisi-
oonassa.
Lihavaa vuotta seurasi valitettavasti laiha. Jollain mystisellä tavalla Grani onnistui ajautu-
maan ennakkon vahvalta tuntuneella joukkueella (Vanhala, Nissinen, Kaartinen, Mars, Virrankari, Wood, Alén j.n.e.) karsimaan säilymisestä ykkösessä. Puolueettomalla kentäl-
lä Leppävaarassa pelatussa karsinnassa Vantaan Pallo oli vahvempi numeroin 3-0.
Kautta synkensi entisestään maalivahti Jeff Woodin erottaminen huonon käytöksen takia.
Myös valmentaja Tiittanen erotettiin kauden jälkeen.
Talouskin oli tiukilla ja tulevaisuus ei toden totta näyttänyt valoisalta.
Toisin kuitenkin kävi. Ari Tiittasen tilalle valmentajaksi tullut Jyrki Maisonlahti onnistui
ilman yhtään tappiota nostamaan Granin takaisin ykköseen kaudeksi 1990.
Harri Lehti onnistui erinomaisesti täyttämään Jeff Woodin paikan maalissa ja Jari Vanha-la (21 maalia) ja Pertti Nissinen (14) osoittautuivat kerta kaikkiaan liian hyviksi kakko-
seen.
Tiukassa taloustilanteessa Jari Maisonlahti palkattiin pelaajavalmentajaksi veljensä Jyrkin tilalle. Tämä ei osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi ja kun vielä kaavaillut vahvistukset (Risto Kuitunen, Tony Elomaa ja Kari Laakkonen) eivät täyttäneet odotuk-
sia niin kylmät kävi. Joukkue sai Jari Vanhalan 14 maalista huolimatta kasaan vain 12
pistettä ja paluu kakkoseen oli tosiasia.
Vanhalan maalit herättivät kuitenkin ansaittua huomiota ja hän siirtyikin pikaisesti Pietar-
saaren Jaron liigajoukkueeseen. Myös avainpelaajiin kuulunut Robba Wahlstedt jätti seuran kauden jälkeen siirtyäkseen Ekenäs IF:n riveihin. Paikattavaa siis jäi.
Kauden 1991 uusi pelaajavalmentaja Arto Keisalo sai apurikseen Kalle Lindholmin.
Pelaajamateriaali osoittautui kuitenkin auttamattoman kapeaksi. Umpisurkean kauden
pelasti kuitenkin Jari Vanhalan korvaajaksi Gnistanista hankittu Markus Oedewald joka
10 maalillaan piti Granin viimeisen säilyjän paikalla loppuun asti. Valitettavasti vain kausi jäi Oedewaldin ainoaksi seurassa.
Kausi 1991 oli Team Granille kohtalokas kun 10 vuotta kestänyt kausi kolmosessa loppui
putoamiseen.
Tiukka talous vaivasi edelleen Grania ja Kalle Lindholmin valmentama vuoden 1992 lähes täysin uudistunut joukkue oli mahdottoman tehtävän edessä. Juniorityö ei enää tuottanut kovan luokan edustusjoukkuepelaajia ja kun vielä noin tusinasta uudesta pelaajasta vain Tommi Lingman osoittoitaui selkeäksi vahvistukseksi oli putoaminen selvällä erolla jo aikaisessa vaiheessa selviö. Myös brittihankinta Wayne Hanniganiin
käytetyt rahat menivät hukkaan. 66 päästettyä maalia kertoi myös että joukkueessa ei ollut kaikki kohdallaan. Siis pitkästä aikaa kolmoseen!
Uuden puheenjohtajan, Jorma Halosen, johdolla lähdettiin saneeraamaan sekä taloutta että edustusjoukkueen toimintaa. Heimo Lajunen tuli valmentajaksi ja vuoden 1993 joukkueessa oli taas Granin omiakin kasvatteja kahdeksan.
Säästöbudjetilla toiminut joukkue säilyi kevyesti kolmosessa kuten myös Timo Nousi-
aisen valmentama joukkue 1994.
Edessä vas.: Richard Wahlstedt, Janne Parhiala, Niklas Söderlund, Timo Nousiainen,
Niko Karvosenoja, Kaj Björklund, Jari Laitinen.
Keskirivi vas.: Kimmo Kauppi, Jaakko Nevanlinna, Jarmo Korhonen, Tuomo Lehtovaa-
ra, Tomas Estlander, Tomi Hakulinen, Kari Kuusela.
Takarivi vas.: Lassi Ropponen, Tero Linnamaa, Jarmo Jokio, Juha Kupulisoja, Peter Holmqvist, Perttu Koutokangas, Cristian Cifuentes.
Nouska tunsi Espoon jalkapallopiirit läpikotaisin ja saikin suhteillaan joukkuetta asteittain vahvistettua siten että jo vuonna 1995 oltiin valmiina nousemaan kakkoseen
joukkueella jossa esiintyi John Gymerin, Jyrki Seppälän ja Harri Laaksosen tasoisia peli-
miehiä. Valitettavasti vain omien junioreiden osuus edustusjoukkueessa oli taas hiipunut
15% tasolle.
Lähtökohdat kauteen 1996 olivat mahdollisimman huonot. Palloliitto sijoitti Granin kakkosen länsilohkoon mikä tarkoitti jatkuvia pitkiä pelimatkoja pohjanmaalle, länsiran-
nikolle ja Tampereen suunnalle. Kun joukkuen talous jo ennestään oli heikko ei vahvis-
tuksiin siten juuri rahaa jäänyt. Tämä jätti muuten hyvää työtä tehneen Timo Nousiaisen
mahdottoman tehtävän eteen. Joukkue jäi lohkossaan viimeiseksi saatuaan kasaan vain
neljä voittoa.
Putoamisen jälkeen pelaajakato oli totaalinen ja seuran johto ilmoittikin helmikuussa 1997 että edustusjoukkueen toiminta loppuu toistaiseksi.
Pientä lohtua seuran kauteen toivat 84-syntyneet D-juniorit jotka etenivät aina finaaliin asti arvostetussa Helsinki Cup-turnauksessa. Finaalin joukkue kuitenkin hävisi sateisella
Olympia-stadionilla HJK:lle selvin numeroin.
Team Grani jatkoi kuitenkin toimintaansa hyvällä menestyksellä IV divisioonassa ja onnistui jopa kaudella 1998 nousemaan kolmoseen. Kolmosen paikasta kuitenkin luovut-
tiin joukkueen korkeaan keski-ikään vedoten. Kun joukkue myös kaudella 1999 oli nou-
semassa heräsi Kauniaisissa keskustelua GrIFK:n edustusjoukkueen paluusta. Team Grani suostui luovuttamaan sarjapaikkansa (ja pelaajansa) IFK:lle joka pystyi lähtemään
taloudellisesti puhtaalta pöydältä hakemaan nousua takaisin kakkoseen.
Team Grani vuorostaan lähti hakemaan uutta nousua kuudennesta divisioonasta.
Uuden edustusjoukkueen ensimmäiseksi valmentajaksi saatiin houkuteltua Robert Wahl-
stedt joka kymmenen vuoden poissaolon jälkeen teki paluun Kauniaisiin.
Myös toinen, ehkä vielä merkittävämpi, paluumuuttaja saatiin kun Granin kaikkien aikojen maalitykki Jari Vanhala päätti uransa FC Interissä ja palasi vihreä-valkoisiin.
Myös entinen maajoukkuemaalivahti Jan-Mikael Holm oli kovan luokan vahvistus.
Muuten joukkue koostui enimmäkseen Team Granin nostaneen joukkueen pelaajista joten koossa oli mukavasti granilainen ryhmä.
Neljä ensimmäistä kautta joukkue vietti kolmosessa mutta uuden lämmitettävän hiekka-
kentän (2002) myötä tavoitteita oli kiristetty ja syksyllä 2004 oli nousu Niklas Grönholm- in valmennuksessa tosiasia. Rekrytointialuetta oli vuosien varrella laajennettu ja joukkue
koostui nyt lähinnä espoolaisista ja granilaisista pelaajista.
Kuva 6
Edustusjoukkue 2004.
Eturivi vas.: Teemu Olander, Jari Antikainen, Hannu Nieminen, Filip Tinga, Niklas Grönholm, Jan-Mikael Holm, Tommi Piipponen, Stefan Eklund, Pontus Juntunen.
Keskirivi vas.: Jari Peltonen (huolt.), Timo-Jaakko Messala, Juha Kupulisoja, Tomi Lindqvist, Toni Tiittanen, Antti Rönkkö, Petter Meyer, Henri Jussila, Jyrki Kaukoranta,
Calle Slotte (joukk.joht.),
Takarivi vas.: Vesa Joronen, Teemu Ingi, Toni Suutari, Toni Marttila, Tommi Lindholm,
Jarno Rautiainen, Jami Simanainen, Jussi Tiainen.
Jaoston puheenjohtajaksi oli samana vuonna noussut ex-pelaaja Calle Slotte kun hyvää työtä tehnyt Jyrki Vilppula luopui tehtävästä.
Tony Elomaa korvasi Niklas Grönholmin valmentajana kaudella 2005. Pelaajapuolen
lähtijät, Jami Simanainen ja Juha Kupulisoja, korvattiin liigassakin pelanneella Merka
Hautalalla ja Niklas Roihalla. Myös kreikkalaisvahvistus Antonios Ahiolas tuli seuraan
mutta koti-ikävä vei aika nopeasti miehen takaisin kotimaahansa.
Elomaa ei kuitenkaan missään vaiheessa kautta löytänyt paperilla melko vahvalle joukku-
eelle menestyvää pelitapaa ja joukkue ajautuikin hieman yllättäen putoamistaisteluun josta selvisi vaivoin maalieron turvin. Grani teki 20 ottelussa vain 26 maalia joista Merka Hautalan saldo oli 8 ja Petter Meyerin 4. Maalitykki Petter Meyerin peluuttaminen välillä
jopa puolustajana varmasti osittain vaikutti joukkueen surkeaan maalisaldoon.
Omia juniorikasvatteja oli pelaajaringissä jo 6 joten siltä osin suuntaus oli oikea.
Kauden jälkeen valmentajan sopimusta ei uusittu ja alkoi uuden etsintä.
Vantaan Allianssin skandaalinkäryinen katoaminen jalkapallokartalta koitui yllättävästi
Granin onneksi. Sieltä vapautunut, vahvasti Grani-taustainen, Ari Tiittanen osoitti kiin-
nostusta valmennuspestiä kohtaan ja sopimus syntyi. Arskan paluu seuraan toi mukanaan
valmennustietämyksen lisäksi myös paljon kaivattua positiivista julkisuutta. Yhtäkkiä Granista taas puhuttiin. Pelaajarinkiä vahvistivat Henrik Henriksson, Mehdi Kuqi, Marko Ruuhijärvi ja Etelä-Espoon Pallon nuoret lupaukset Eetu Klingberg ja Jarkko Värttö.
Vahvistukset osuivat nappiin ja ilman Petter Meyerin vakavaa polvivammaa joukkue olisi
hyvinkin saattanut taistella kovatasoisen lohkonsa kärkisijoista. Nyt sijoitus oli yhdeksäs.
Mehdi Kuqi ylsi yhdeksään maaliin, Marko Ruuhijärvi seitsemään ja Petter Meyer viiteen.
Menestystä saatiin myös Suomen Cupissa kun Grani ensimmäistä kertaa historiansa aikana onnistui pudottamaan liigajoukkueen, KooTeePeen. Hyvä kausi kaikenkaikkiaan.
Kauden 2007 edellytyksiä paransi entisestään syksyllä 2006 yksityisellä rahoituksella
valmistunut tekonurmikenttä joka asennettiin vanhan lämmitetyn hiekkakentän päälle.
Ari Tiittanen jatkoi edustusjoukkueen valmentajana ja toimi samalla nyt myös seuran
valmennuspäällikkönä. Edellisvuoden pelaajarinki jatkoi ja sitä täydennettiin järkevästi.
Merka Hautala palasi Graniin ja Janne Uusinarkaus ja Marko Heino vahvistivat puolus-
tusta. Kun myös Petter Meyer oli taas terveenä niin tulosta syntyi. Jos maalinteko oli
kahtena edellisvuotena ollut joukkueen akilleen kantapää niin nyt oli asiat toisin.. 67 tehtyä maalia (joista Petter Meyer 19) veivät Granin yllätysvoittoon lohkossa jonka
ykköspaikalle kaikki veikkasivat jättibudjetilla ja kovalla materiaalilla kauteen lähtenyttä
PoPaa. Granilla kuitenkin kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Mikael Niemi ja Marko
Heino muodostivat mainion toppariparin ja keskikentän pohjalla uurasti Olli Nissinen.
Pelintekijänä kunnostautui Henkku Henriksson ja useilla eri pelipaikoilla esiintyneet
Jarkko Värttö ja Eetu Klingberg jopa ylittivät heihin asetetut odotukset. Myös monitoimi-
mies Niklas Roiha pelasi toistaiseksi parhaan kautensa Granissa.
Petter Meyer vuorostaan nosti itsensä suurten maalintekijöiden joukkoon ja häntä voidaan
jo nyt verrata sellaisiin menneiden aikojen suuriin IFK-sankareihin kuten Paavo Velten,
Hannu Saarelainen, Paul Culpin ja Jari Vanhala.
Yllätykset Suomen Cupissa sai myös jatkoa kun Grani taas antoi lähtöpassit revanssi-
mielellä Kauniaisiin tulleelle KooTeePeelle. FC Oulu vieraissa koitui sittemmin IFK:n
kohtaloksi.
Ari Tiittasen siirtyminen kesken kauden HJK:n palvelukseen oli oikeastaan hienon kauden ainoa pikku miinus. Arska osallistui kuitenkin kakkosvalmentajan ominaisuu-
dessa Granin toimintaan kauden loppuun asti kun Jan-Mikael Holm otti ykkösvastuun.
Kuva 7
Nousu on varmistunut lokakuussa 2007
Edessä ovat siis uudet suuret haasteet sekä pelillisellä että taloudellisella puolella. Nyky-
muodossaan I-divisioona pitkine ja kalliine pelimatkoineen (Tornio, Kemi, Oulu, Kokko-
la, Vaasa j.n.e.) vaatii äärimmäisen kovaa panostusta sekä pelaajilta (ei ammattilaisia) että taustajoukoilta (ei ammattilaisia). Kannattaa kuitenkin muistaa että Granissa on pelattu ykköstä aikaisemminkin joten täysin mahdollistahan se on.
Yllä oleva lyhyt historiikki on vain yhden henkilön varsin subjektiivinen näkemys pitkän
ajanjakson tapahtumista.
Pääpaino tätä kirjoittaessa on ollut kilpailutoiminnassa ja siksi monet vahvat taustavaikut-
tajat kuten esim. Martti Immonen, Kari Kuusela, Pentti Kuosmanen, Göran Nyqvist, Holger Ollberg, Matti Vienonen ja Rafa Wahlstedt ovat jääneet ilman huomiota kuten myös monet junioritoiminnan puuhamiehet. He olisivat kaikki ansainneet paremman kohtelun. Pahoitteluni.
Micki Ollberg
Liitteet:
- Edustusjoukkueen valmentajat 1969 – 2007
- Edustusjoukkueen pelaajat liiton sarjoissa ja Suomen Cupissa 1971 – 2007
- Maalintekijät I-divisioonassa 1978 – 2007
- Maalintekijät II-divisioonassa 1973 – 2007
- GrIFK:ssa pelanneet maajoukkuepelaajat
- Piirin mestaruudet 1969 – 2007
- Omat pelaajat edustusjoukkueessa 1975 – 2007
|
